31. heinäkuuta 2012

Elif Shafak: Kirottu Istanbul

Elif Shafak: Kirottu Istanbul
Turkki 2007 (suom.2012)
498s. Gummerus

MIKSI?: Luin kirjailijan aiemman suomennoksen Rakkauden aikakirjan. Se oli kiinnostava ja sujuva  lukuromaani. Liityin uuteen lukupiiriin, jossa tämä oli ensimmäisenä yhteisenä kirjana.

LYHYESTI: Turkkilaisen kummallista perhe-elämää

FIILIS: Pitkään aikaan en ole ollut niin huonolla tuulella kuin saatuani kirjan loppuun. Syitä:

- Genressä sekoittuu chick lit -piirteitä, mystiikkaa ja vakavaa. En päässyt oikeaan vireeseen lukiessani tämmöistä keitosta, yllätys on liian suuri kun ruokaresepteistä hypätään kansanmurhaan.

- Ihan liikaa teemoja ja henkilöitä: kansanmurha, naisten asema, abortit, idän ja lännen erot, uskonnolliset teemat, perhesuhteet ja salaisuudet, siirtolaisuus jne. Tarina puuroutui ja takkuili.

- Loppu, joka ei vaan jotenkin asetu kirjan kokonaisuuteen.

Yllättävää oli miten erilainen kirja oli verrattuna Rakkauden aikakirjaan, josta pidinkin verrattain enemmän. Tässä ei ollut juuri lainkaan tuota coelhomaisuutta tai historiallisuutta, vaan pikemminkin hahmot ovat aika hukassa elämänsä kanssa. Naisten tasa-arvo miesten kanssa vaikutti tarkoittavan sitä, että he voivat pukeutua minihameeseen ja harrastaa seksiä vapaasti. Eläköön länsimaistuminen...

LUKUPIIRILÄISILTÄ: Toiset tykkäsivät kirjan runsaudesta. Turkkia hyvin tunteva lukupiiriläinen sanoi kirjan olevan hyvinkin totuudenmukainen kuvaus turkkilaisen nykynaisen elämästä. Loppu harmitti muitakin ja naisten asema keskustelutti. Itämainen mystiikka ja perheenjäsenten persoonallisuuksien sekamelska kiehtoi. Minulla taisi olla negatiivisin kokemus kirjasta, eli tästä voi hyvinkin tykätä.



MUUTA; Kansi on kiva. 


TOISAALLA: Amma luki kirjan viimeiset pari sataa sivua jopa ihan mielellään. Karoliina vertasi kirjaa turkkilaiseen basaariin. Luettua blogin Sanna antoi kirjalle arvosanan 4+ ja kokosi kattavan linkkilistan muihin blogiarvioihin.


TÄHDET: 
+ + (+)

12 kommenttia:

  1. Anni M., henkilöitä on liikaa ja sitten ne nuorten chatit etc. olivat minusta tylsiä, mutta kokonaisuutena kirja oli minulle jälleen huikeaa Shafakia. Olenkin miettinyt, että onko Shafakin kirjoitstylissä jotain, jolle olen niiiin altis.

    Pidin matriakaattien talosta ja siitä että paha sai palkkansa. Pidän myös kirjoista, jotka tuoksuvat mausteitilta ja vahvoilta naisilta.

    Kyllä ennustin harhaan: Olin aivan varma, että rakastat tätä kirjaa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leena, minä jotenkin ymmärrän sen että olisin voinut rakastua tähän kirjaan. Ehkä nyt vaan oikein mikään ei maistu tai haise miltään, eikä Shafak voinut tuoda sitä minulle. Olin vihainen aloittaessani lukemaan, enkä leppynyt - tämä ei toki ole Shafakin syytä.

      Olet oikeassa että siinä oli paljon hyvääkin, naiset olivat vahvoja, paha sai palkkansa, persoonia oli monenlaisia.

      Monen muun tavoin pidät Shafakista, mutta minulle tämä oli nyt jotenkin liikaa.

      Poista
  2. Myönnän olevani todella ennakkoluuloinen Shafakia kohtaan. Koetin lukea (sinulta voittamaani, muuten!) Rakkauden aikakirjaa, mutta en päässyt etenemään sen kanssa. Tätä en ole edes yrittänyt. Jotenkin tuo mystiikan, kepeän ja vakavan yhdistelmä työntää pois.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luulen, että haistat tämän ihan oikein Katja. Kaikki ei vaan ole kaikille. Rakkauden aikakirjassa oli ehdottomasti hetkensä, mutta ymmärrän väsymyksen sen kanssa myös.

      Poista
  3. Olen kyllä samaa mieltä, että tässä kirjassa häiritsi se runsaus ihan joka suhteessa. Siis joku niistä asioista alkaa melkein välttämättä ärsyttää.

    Kirjassa oli paljon hyvääkin, mutta kokonaisuudessa se taisi jäädä hämmenyksen asteelle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. joo, ärsyttävä on hyvä sana. joskus vaan ottaa tosi paljon päähän näköjään, kirjakin.

      Poista
  4. On tosiaan aikamoinen runsaudensarvi tämä, hyvin ymmärrän että monen makuun kaikkea on liikaa. Itse tykkäsin, mutta minähän olenkin turkomaani joten olen jäävi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ne kirjapiirin jäsenet joilla oli "turkkilaisvaikutteita" tykkäsivät ehdottomasti. Toki muutkin. Mutta ajattelen, että Shafak osaa tuoda jotain semmoista länsimaisen ja idän naiselämästä mikä vetoaa erityisesti niihin joille se on tuttua.

      Poista
  5. Minäkin koin kirjan aika "runsaaksi". Tässä oli tosiaan teemoja, aiheita ja hahmoja ihan useamman kirjan tarpeisiin. Mutta minä kyllä noin yleisesti ottaen ihan tykkäsinkin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eihän se runsas aina ole pahasta, mutta nyt en vaan kestänyt näin montaa teemaa.

      Poista
  6. Tämä oli tosiaan runsas, monella tapaa, verrattuna Rakkauden aikakirjaankin. Jotenkin tämä oli paljon värikkäämpi, vauhdikkaampi ja ehkä siten levottomampikin. Tykkäsin silti kyllä ;)

    VastaaPoista
  7. Minäkin odotin tätä innolla rakastuttuani Rakkauden aikakirjaan. Mutta kuten sinä, minäkin sain pettyä. Tämä ei napannut läheskään samalla tavalla. Mystiikkaa tässä toki oli mukana, mutta ei samalla tavalla kiinnostavasti kuin edeltävässä teoksessa. Minustakin myös henkilöitä oli aivan liiaksi teemoista puhumattakaan. Tosiaan tuntui siltä, että yhtä kantavaa voimaa ei ollut, vaan koko teos oli teemojen sillisalaatti.
    Loppu petti myös täällä.

    VastaaPoista