30. huhtikuuta 2011

huhtikuu 2011

 Ready to pop.

Tämäkin on taas ollut omanlaisensa blogikuukausi. Haaste toi esille monia vanhoja suosikkeja ja piristi kivasti kirjoitusten määrää, mutta ehkä se oli myös jostain muusta pois.

Huhtikuun saldo:

Carita Forsgren: Jänistanssi

Mary S. Lovell: Mitfordin tytöt

Elif Shafak: Rakkauden aikakirja

Leena Krohn: Matemaattisia olioita tai jaettuja unia

Majgull Axelsson: Huhtikuun noita

Kirjoja: 5
naisia: 5/5 (!)
sivuja: 1877, keskiarvo 375

KUUKAUDEN KIRJA: Huhtikuun noita. Mutta suosittelisin myös ehdottomasti Mitfordin tyttöjä. Ja muutkin romaanit omassa genressään tutustumisen arvoisia.

kirjat, joista en ole vielä kirjoittanut arvioita ja siirrän luultavimmin toukokuun kirjoihin:

Tove Jansson: Muumilaakson marraskuu

Frans G. Bengtsson: Orm Punainen

Franzén Peter: Tumman veden päällä 

Toukokuu onkin sitten täysi arvoitus ja toivottavasti vauvan tuoksuinen.

28. huhtikuuta 2011

28 - kirjojen nimistä

Hyviä kirjanimiä on:
1) ytimekkäät, joista herää monia mielikuvia ja mahdollisuuksia, vaikkapa Nenäpäivä ja Karkkipäivä, Kirjan kansa...
2) kuvailevat otsikot, joissa on joku koukku: Elävältä haudatut, Tyttö, joka muuttui lasiksi , Unohdettujen tarinoiden kirja, Kaksi kertaa kadonnut...
3) omalaatuisuudessaan mieleenpainuvimmat: Haiteksti, Vihaan sinua John Lennon...



- Posted using BlogPress from my iPhone

27. huhtikuuta 2011

Majgull Axelsson: Huhtikuun noita

Majgull Axelsson: Huhtikuun noita
Ruotsi 1997 (suom. 2000)
463 sivua, WSOY
August-palkinto

MIKSI?: Leena Lumea voi syyttää tai lähinnä kiittää tästäkin. Hänen arvionsa löytyy täältä. Erityisesti mieleen tosin jäi aivan poikkeuksellisen kaunis kansi (minulla oli mahdottomia ongelmia kuvan laiton kanssa juuri tänään, harmi). Uppoa hetkeen- blogin Peikkoneito luki maaliskuussa Axelssonia ja siitä muistutus kirjasta.

LYHYESTI: Kasvattisisaret ihmettelevät ja muistelevat elämäänsä, sekä selvittelevät suhteita toisiinsa.

FIILIS:  Tämä on upea, vaikkakin varsin synkkä kirja. Ellen-tädin kasvattityttäret ja vaikeastivammainen biologinen tytär kertovat rankkaa tarinaansa kasvamisestaan. Kirjan varsinaiset tapahtumat sijoittuvat muutaman päivän ajalle, mutta muistelut kattavat yhteiskunnallisen katsauksen Ruotsin kansankodin historiaan ja moniin sosiaalisiin epäkohtiin.

Jokainen siskoista kertoo vuorollaan omaa versiotaan tapahtumien kulusta. Vaikeasti vammainen Desiree, huhtikuun noita, pystyy tarkkailemaan asioita ulkopuolelta ja matkustamaan ajassa, vaikka makaakin liikunta- ja puhekyvyttömänä hoitokodissa. Christina on lääkäri, Margareta fyysikko ja Birgitta pultsari. Kaikki hahmot ovat erittäin uskottavasti ja läpitunkevasti kirjoitettuja.

Lumouduin, kärsin ja huokailin näiden naisten kanssa. Heidän salaisuutensa ja selvitymiskeinonsa koskettivat. Romaani on taitavasti rakennettu, vaikkei sisälläkään mitään suuria juonenkäänteitä tai yllätyksiä. Tässä aivan on erityistä tietty maagisuuden ja yhteiskunnallisen sanoman sekoittaminen, joka ei ole millään tapaa häiritsevä. Uskomatonta, että sellainenkin yhdistelmä voi olla.

Luulen, että tämä tarina hahmoineen kulkee mukanani pitkään. Harvoin lähes 500 sivuinen kirja loppuu melkeinpä kesken. Ehdottoman suositeltava kirja, parasta pitkään aikaan.

MUUTA: Tämä kirja on ehdottomasti sopiva siskos-haasteeseen! Kyseessä on kasvattisisaret, mutta silti.

TOISAALLA: Kirjasta on kirjoittanut myös Salla ja HS.

TÄHDET:
+ + + + (+)

26. huhtikuuta 2011

26 - kirja, joka muutti mielipidettäni

Me muut.
Kirjoituksia yhteiskuntaluokista.
Arviooni tästä.


Näitä pikavastauksia satelee tähän haasteeseen. Kaikki kuitenkin tutustumisen arvoisia kirjoja.

Aikaa vie juuri nyt tavattoman hieno kirja, joka on  kesken. Ja vauvalle neulottava haalari ja muutama muukin projekti. Niitä saatte piakkoin kurkistaa :)

25. huhtikuuta 2011

25 - hahmo, johon samaistuin

Juha Itkonen: Anna minun rakastaa enemmän

"If equal affection cannot be, Let the more loving one be me."


- Posted using BlogPress from my iPhone

24. huhtikuuta 2011

24 - kirja, jonka useampi voisi lukea

Stefan Merrill Block: Unohdettujen tarinoiden kirja

Pidin tästä todella paljon, silloin kuin luin sen. Suosittelen kokeilemaan. Kirjoitin joskus näin:

LYHYESTI: Tarina perheestä, jonka jäsenistä monet sairastuvat jo varhain perinnölliseen altzhaimerintaudin versioon. Kertoo unohtamisesta ja muistamisesta, sekä paikoista, joita kukaan ei muista.

 

 

 

Paikkansapitäviä kehusanoja:  

”…tämä häikäisevä debyytti tavoittaa sadunomaisen tunnelman ja kertoo samalla sydämeenkäyvästi erään perheen taistelusta Alzheimeria vastaan…Tuloksena on lumoava, vangitseva tarina.” – Publishers Weekly 

”Unohdettujen tarinoiden kirja on ihmeellinen ja lumoava. Se on täynnä tragediaa, mutta myös huumoria ja toivoa. Kirja jää taatusti lukijan mieleen.”– Bookreporter.com 

ARVIOITA TOISAALLA:

Kirjavinkit

Annelin lukuvinkit

HS

23. huhtikuuta 2011

Leena Krohn: Matemaattisia olioita tai jaettuja unia

Leena Krohn:
Matemaattisia olioita tai jaettuja unia
Suomi, 1992
165 sivua, WSOY
Finladia-voittaja 1993

MIKSI?: Poimin tämän oikeastaan Finlandia-haasteesta. Krohn on kiinnostanut, mutta en ole päässyt hänen kirjoihinsa mukaan. Ajattelin, että novellit voisivat toimia paremmin.

LYHYESTI: Esseenovelleja olemassaolosta tai olemattomuudesta? "Olemassaolo on ihmiskunnan yhteinen, jaettu uni, eikä kukaan tiedä, mitä tapahtuu todella." sanotaan tuossa etukannen selityksessä.

FIILIS: "Mutta me, me kuljemme niin usein harhaan, koska olemme vapaampia erehtymään ja koska katsomme itseämme emmekä eteemme."

Tekstistä löytyy monia helmiä, yksittäisiä lauseita ja kuvauksia kuolemasta, kohtaamisista, unista ja siitä mikä voisi olla totta. Ehkä onkin? Liikutaan fiktion ja faktan rajoilla. Ja kuitenkin: nämä ovat minun makuuni pikemminkin filosofisia esseitä, kuin kaunokirjallisuutta. Siitä syntyi pettymys.

Tämä on ehdottomasti niitä kirjoja, joiden ymmärtämättömyydestä tulee paha mieli. Krohn on niin arvostettu ja teos on voittanut Finlandian. Silti tämmöinen yliopistokoulutettu kirjojenkuluttuja ei päässyt mukaan näihin 12 novelliin kuin hetkittäin. Voisin heti veikata, että aika monelta muulta on voinut jäädä lukematta, vaikka kirja ei pitkä olekaan.

Lukupiirissä keskustellaan toukokuussa Krohnista, joten sitten varmasti saadaan muitakin mielipiteitä. Ehkä yritän (taas) jotakin toista romaania häneltä tai sitten vain luovutan.

HS:n erittäin kehuva arvio löytyy täältä. Jos joku muu on lukenut tämän niin kertokaa mietteitänne (ja linkitän mielläni arvion). Otan myös vastaan Krohn suosituksia.

"Mutta myöhemmin ihminen ei keskity kokemiseensa vaan siihen, mitä hän on jo kokenut ja mitä hän pian odottaa kokevansa. Eilinen ja huominen eivät jätä häntä rauhaan."

TÄHDET:
+ + +

22. huhtikuuta 2011

22 - kirja, jonka omistan

Minä tosiaan olen antanut pois lähes kaikki kirjani. Koska luen harvoin mitään uudelleen, en tarvitse niitä hyllyyn pölyttymään. Usein kyllä kadehdin kovin muiden laajoja kirjastoja. Näin pääsiäisen aikaan voisin ottaa esille yhden kirjan, josta tykkään kovasti, joka on kaunis katsoa ja jonka omistan: eli Riikka Juvosen kuvittama ja Wille Riekkisen kirjoittama Sinetiksi sydämeesi. Kirja on täynnä rakkauskertomuksia Raamatusta. Kirjasta löytyy arvio ainakin täältä.




Minulle pääsiäinen on tärkeä juhla, nyt olen vain ollut liian flunssainen ja raskaana intoillakseni siitä paljoakaan. Joka tapauksessa hyvää pääsiäistä teille kaikille!
Mies varasti pitkästä aikaa kirjan, jota olin lukemassa, mutta tilalle valitsemani vaikuttaa erinomaiselta sekin. Muutama muukin kirja on luettuna, mutta arvioita sitten paremmalla ajalla.

ps. Päätin vaihtaa blogipohjaa (ainakin hetkellisesti) tällaiseen keväiseen, vaikka voikukkia ei vielä olekaan. Mitäs sanotte?

19. huhtikuuta 2011

19 - elokuva kirjasta

Tämä(kin) on tosi hankala - vaikka harrastan sekä kirjoja että elokuvia, sekoitan niitä äärimmäisen harvoin. Eli jos olen pitänyt kovasti toisesta, en tunne tarvitsevani jonkun muun tulkintaa samasta tarinasta (vaikka se olisi se alkuperäinen). Vastaan silti haasteeseen elokuvalla Tyttö ja helmikorvakoru, sillä se on yksi suursuosikkejani. En ole kuitenkaan lukenut kirjaa, mutta olen kuullut siitä paljon hyvää. Voisin jopa harkita lukevani :)



No tuli mieleen ainakin yksi poikkeus, jossa olen pitänyt sekä kirjasta että leffasta: The Reader. Arvio täältä: http://ootaluenekaloppuun.blogspot.com/2010/04/reader.html

- Posted using BlogPress from my iPhone

Elif Shafak: Rakkauden aikakirja

Elif Shafak: Rakkauden aikakirja
Turkki 2009 (suom. 2011)
535 sivua, Gummerus

MIKSI?: Voitin Karoliinan poistoperjantaista tämän, mikä sattuikin sopivasti, koska tämä on myös lukupiirimme toukokuun kirja.

LYHYESTI: Yleis-uskonnollis-filosofinen rakkausromaani sekoittaa itää ja länttä.

FIILIS: "Muuan korkeassa asemassa oleva mies kysyi Jeesukselta: "Mitä minun pitää tehdä, hyvä opettaja, että perisin iankaikkisen elämän?" Jeesus vastasi hänelle: "Miksi sanot minua hyväksi? Ainoastaan Jumala on hyvä, ei kukaan muu. Käskyt sinä tiedät: älä tee aviorikosta, älä tapa, älä varasta, älä todista valheellisesti, kunnioita isääsi ja äitiäsi." "Kaikkea tätä olen noudattanut nuoresta pitäen", vastasi mies. Tämän kuullessaan Jeesus sanoi: "Yksi sinulta vielä on tekemättä. Myy kaikki, mitä sinulla on, ja jaa rahat köyhille, niin sinulla on aarre taivaissa. Tule sitten ja seuraa minua." Kun mies kuuli tämän, hän tuli murheelliseksi, sillä hän oli hyvin rikas." Luuk. 18:18->


Esimerkiksi tämä Raamatunkertomus tuli mieleen lukiessani tätä kirjaa. Suufilainen mystiikka ja "rakkauden säännöt" tulevat hyvin lähelle krisitillisiä mystikkoja ja luostariperinteen viisauksia. Kirjan uskonnolliset osuudet herättivät paljon ajatuksia erityisesti islamin ja kristinuskon yhtymäkohdista, vaikkakin hetkellisesti saatoin ärtyä coelhomaisen yleismaailmallisesta sinä-pystyt-kun-vain-ymmärrät- (uskonnon)filosofiasta ja sen liiallisesta alleviivauksesta. Shafakia kehutaan erityisesti idän ja islamin tarinoiden tuomisesta tähän päivään ja länsimaiseen kirjallisuuteen. Tästä hän suoriutuukin ansiokkaasti. Toisaalta lopputulos on myös elämäntaito-opasmainen: elä tässä ja nyt ja avaa sydämmesi rakkaudelle, askel kerrallaan, tiedättehän?

Oikeastaan tämä on eräänlainen rakkausromaani, joka tapahtuu kahdessa aikatasossa. Tarina kantoi ja kiinnosti - miten käy amerikkalaisen perheenäiti Ellan, joka rakastuu järjettömällä tavalla tuntemattomaan kirjailijaan? Toisaalta liikutaan 1200-luvun maisemissa, jossa saarnaaja Rumi kokee täydellisen muutoksen löytäessään kumpaninsa, dervissi Shamsin ja tämän opetuksen rakkaudesta.

Kertojat vaihtuvat kiinnostavasti  ja tuovat oman näkemyksensä Rumin ja Shamsin tarinaan. Ella ja kirjailija Aziz alkavat käydä tiivistä kirjeenvaihtoa. Rakkaus vie romaanin ihmisiä: rakkaus Jumalaan ja toiseen ihmiseen - kumpikin vaikuttaa ulkopuolisesta helposti täysin järjettömältä ja mahdottomalta selittää sanoin.

Ehkä näitä selityksiä olisin silti kaivannut. Länsimaisin ja jokseenkin rationaalisin silmin on mahdotonta ymmärtää kaikkia kirjan henkilöille tapahtuvia asioita. Vaikka tietynlainen rajojen rikkominen ja uskonollisuuden lakihenkisyydestä irrottautuminen on hienoa, surin silti rikkoutuneita ihmissuhteita ja yhteyden puutetta muiden kuin rakastuneiden välillä. En taida olla ihan valmis allekirjoittamaan kirjailijan sanomaa, vaikka toisenlainen näkökulma islamiin on ehdottoman tervetullut kirjallisuuteen. Ja kuitenkin viihdyin tämän parissa, ehdottomasti.

MUUTA: Kirjailijasta sanottua: "Elif Shafak (s. 1971) on Turkin suosituin, monesti palkittu naiskirjailija. Hän on valovoimainen kosmopoliitti sekä kirjailijoiden sananvapautta puolustavan kansainvälisen PEN-järjestön aktiivi. Hänen tuotantoaan leimaa omaperäinen länsimaisten ja itämaisten tarinankertomisperinteiden yhdistäminen. Rakkauden aikakirja oli Turkin myydyin kirja vuonna 2009."


TOISAALLA:
Leena Lumen arvio
Elma Ilonan arvio
Mari A:n arvio 
Kirjavinkit
Susan Järjellä ja tunteella

TÄHDET:
+ + + (+)






















17. huhtikuuta 2011

17 - lempilainaus

Jos saa lainata niin haluan sen olevan jotain, 
minkä osaan ulkoa. Eli siinä tapauksessa sen täytyy olla Leinoa:
(otteita Höyhensaaret runosta)

Mitä siitä jos nuorna mä murrunkin
Tai taitun ma talvisäihin
Moni murtunut ompi jo ennemmin
Ja jäätynyt elämän jäihin
Kuka vanhana vaappua tahtoiskaan?
Ikinuori on nuoruus laulujen vaan
Ja kerkeät lemmen ja keväimen
Ilot sammuvi ihmisten 

Mitä siitä jos en minä sammukaan
Kuin rauhainen riutuva liesi
Jos sammun kuin sammuvat tähdet vaan
Ja vaipuvi merillä miesi!
Kas laulaja tähtiä laulelee
Hän meriä suuria seilailee
Ja hukkuvi hyrskyhyn ennen kuin
Käy purjehin reivatuin 

Mitä siitä jos en minä saanutkaan
Mitä toivoin mä elämältä
Kun sain minä toivehet suuret vaan
Ja kaihojen kantelon hältä
Ja vaikka ma laps' olen pieni vain
Niin jumalten riemut ma juoda sain
Ja juoda ne täysin siemauksin
Niin riemut kuin murheetkin 

Ja vaikka ma laps olen syksyn vaan
Ja istuja pitkän illan
Sain soittaa ma kielilla kukkivan maan
Ja hieprukan hivuksilla
Niin mustat niin mustat ne olivat
Ja suurina surut ne tulivat
Mut kaikuos riemu nyt kantelen
Vielä kertani viimeisen 

Miten oon minä kulkenut uskonut
Etteivät ne unhoitukaan!
Ja sentään ne oon minä unhoittanut
Kuin unhoittaa voi kukaan
Ja sentään se nousi min kohtalot kaas
Ja sentään ma seppona seison taas
Taas taivahan kansia taon ja lyön
Oi onnea tähtisen yön! 

En ole täällä blogissa paljoakaan avautunut rakkaudestani Leinoon, 
mutta tulkoon se(kin) nyt ilmi.

16. huhtikuuta 2011

16 - suosikkinainen

Tänään minusta tuntuu, että haluan mainita erityisesti epäsovinnaisia naisia, 
jotka eivät ole tehneet "niin kuin olisi pitänyt". 
Äkkiseltään tulee mieleen vaikkapa Sinisen linnan Valancy, ja Piiat romaanin Skeeter. 
Molemmat sellaisia oikeudenmukaisia ja seurauksista välittämättömiä onnen etsijöitä.
Monet Munron novellien naiset ovat myös minulle mieleen.

(kuva oamk.fi)

Täällä on maalattu munia, koristeltu pajunkissoja, kokattu tuntikausia nepalilaista ruokaa ja nautittu ihanasta aurinkoisesta säästä. 
Lisäksi tietokoneelle tuli ylitsepääsemätön ongelma, 
jonka onnistuin hakkeroimaan ja olen NIIN ylpeä itsestäni!

15. huhtikuuta 2011

15 - suosikkimies

Minä olen tämän vuoden työni tehnyt. Ja olen aivan rätti-väsy-poikki.
Taitaa mennä jokin tovi toipumiseen. 
(Oikeasti tästä vaivasta ei taida toipua ennen kuin
vauva on maailmassa.)

Mutta asiaan - rakastun aika harvoin kirjojen hahmoihin. Samaistun ja eläydyn kyllä, mutta harvoihin henkilöihin todenteolla kiinnyn. 
Luin Narkissoksen ja kultasuun joitain vuosia sitten, ja tykkäsin siitä kovasti. Pidin noista kahdesta miehestä ja tiedän, että on olemassa tulkinta, jonka mukaan he ovat kuin kahden ihmisen eri puolet: taiteilija ja ajattelija, rakastaja ja munkki jne.. En siis valitse kumpaakaan heistä vaan molemmat. Tämä on loistava elämänkaari-romaani ja suosittelen tutustumaan. Keskustelua kirjasta löytyy lukupiiri-blogista, jossa tämä oli helmikuun kirjana. 



"If I know what love is, it's because of you." Hesse

Tämä kirja taisi muuten tarkemmin ajateltuna tulla mieleen, koska nyt lukemani Rakkauden aikakirja etäisesti muistuttaa tästä. Siitä lisää myöhemmin...


13. huhtikuuta 2011

13 - suosikkikirjailijani

Onneksi suomenkieli on niin hassua, että tuon otsikon voi lukea ongelmitta monikoksi. Eipä ole juuri kukaan tainnut pystyä nimeämään vain yhtä ja itsellenikin se olisi mahdotonta. Suosikkikirjailija pitäisi kai olla sellainen, joka on kirjoittanut useamman tykkäämäni kirjan ja kenen tuotannosta minun pitäisi olla lukenut kaikki tai ainakin valtaosa teoksista. Tämmöisiä on harvassa. Paljon on kirjailijoita, joita seuraan ja joiden kirjoja haluan lukea, mutta suursuosikkeja on vähän. Monesti yksittäinen kirja voi olla loistava, mutta kirjailijan muu tuotanto ei sitten vain iske. Sitten taas esim. Waltari, Irving, Jansson, Dostojevski, Leino jne. kuuluvat kaikki kategoriaan, jossa on kirjoitettu paljon suuria, hienoja romaaneja (tai runoja). Mutta listaan tähän nyt muutaman viimeaikaisen suosikkini.

Jhumpa Lahiri. Tässä kohtaa voin jopa leuhkia lukeneeni koko tuotannon ja se on ollut alusta loppuun mahtavaa. Tähän naiseen kannattaa ehdottomasti tutustua!
Alice Munro. Aivan mahtava löytö ja hänen tuotannossaan riittääkin luettavaa. Olen lukenut vasta kaksi novellikokoelmaa ja rakastanut suuresti molempia.

Ja sitten tämmöinen suomalainen jokeri. Pidän monista suomailaisista kirjailijoista. Esim. Saisio, Itkonen, Forsgren, Hämeen-Anttila, Westö, Hirvonen, Pulkkinen, Supinen, Nousiainen jne. ovat kaikki sellaisia joilta olen lukenut useampia kirjoja ja pitänyt niistä. Tältä kirjailijalta olen lukenut kaksi hänen kolmesta kirjastaan ja arvioinut ne loistaviksi.
Edelleen siis rummutan ilosanomaa Jussi Valtosesta blogistaniassa. Tutustukaa!!


Monta loistavaa jäi mainitsematta, mutta rajoittaudun nyt näihin. Joku tarkka varmasti huomasi, että haasteen päivä nro.12 jäi väliin, mutta en vain osannut vasta siihen mitään. Tämä haaste tuntuu päivä päivältä vaikeutuvan...

12. huhtikuuta 2011

Mary S. Lovell: Mitfordin tytöt

Mary S. Lovell: Mitfordin tytöt
Englanti 2001 (Suom. 2010)
444 sivua, Schildts

GENRE: Sukuelämänkerta

MIKSI?: Päätin lukea tämän jo ennen siskoshaastetta, koska luin kehuvia arvioita ja aihe kiinnosti.

LYHYESTI: Perhe on paras ja pahin, etenkin jos puhutaan siskoista.

FIILIS: Tämä oli hieno kokemus, vaikkakin melkoinen luku-urakka. En tiennyt oikeastaan yhtään mitään Mitfordin siskoista etukäteen ja muutenkaan englantilainen aristokraattielämä ei ylitä kiinnostuskynnystäni luonnostaan.

Kirjassa edetään kronologisesti ja seurataan perheen elämää: ensi syntyy kaksi tyttöä ja sitten poika. Toista poikaa toivoessa syntyy sitten vielä neljä(!) tyttöä lisää. Erityislaatuisen tästä perheestä tekee historiallinen ajankohta, siskosten poikkeuksellinen lahjakkuus ja yläluokkaisen elämän antamat mahdollisuudet sekä suhteet tuon ajan poliittisiin johtajiin. Se, että perhe jakautuu aattellisesti niin vahvasti, korostaa tätä kaikkea raastavasti.

Mietin paljon sitä, miten näiden tyttöjen elämä poikkesi tavallisista nancyistä ja jessikoista sodanaikaisessa euroopassa. Kirja on loistava kuvaus siitä, miten ihminen toimii kun hänellä on aikaa ja mahdollisuuksia tehdä valintaa siitä, kenen puolella seisoo. Lähtökohdat kaikilla siskoksilla oli periaatteessa samat. Kahden siskoksen leikistä, jossa toiselle puolelle huonetta ripustetaan Hitlerin kuva ja toiselle seinälle Stalinin,  tuleekin myöhemmin totista totta. Myös puitteet olivat erilaiset: vaikka toimeentulo oli selvästi tiukempaa noina vuosina, he kuitenkin osallistuivat mahtaviin juhliin ja matkustelivatkin.

Kirjassa tulee ilmi hienosti myös se, miten "historia" näyttää aivan toiselta tapahtuessaan. Jälkiviisaana on helppo selitellä, tuomita ja katsella uusin silmin. Esimerkiksi mikään ei voi enää puolustaa Hitleriä ja hänen tekojaan, mutta aivan taatusti hän on voinut olla hyvin hurmaava ja karismaattinen mies. Olen luullut olevani varsin hyvin perillä sodanaikaisesta historiasta, mutta kirja toi aivan toista näkökulmaa.

Lovell ilmeisesti odottaa lukijan tuntevan jonkin verran Mitfordien historiaa ja heistä onkin kirjoitettu mittavat määrät kirjallisuutta heidän omien kirjojensa ja elämänkertojensa lisäksi. He ovat myös esiintyneet julkisuudessa vuosikymmenien ajan Englannissa. Silti lukija pysyy aivan hyvin kärryillä ja tutustuu hyvin siskoksiin ja heidän perheensä ristiriitoihin.Kirja herätti kiinnostukseni Mitfordin tyttöjen omia kirjoja kohtaan. (Kirjastosta ei löytynyt juuri mitään - nämä kirjat taitavat olla varsin tuntemattomia Suomessa?)

MUUTA: Yhdysvalloissa kirja ilmestyi nimellä The Sisters.

ARVIOITA: Hienosti kirjasta on kirjoittanut ainakin LUMIOMENA ja KIRJASIEPPO

TÄHDET:
+ + + + (+)

11. huhtikuuta 2011

11 - kirja, jota inhosin



Joanne Harris: Sinisilmä (arvioni linkissä). Sain tämän kirjan myötä muistutuksen siitä, miksi luen niin vähän ja valikoiden dekkari-tyyppisiä kirjoja. Minun mielenterveyteni kestää tällaisia kirjoja erittäin huonosti. Monet ovat tykänneet tästä ja monista muistakin tämän genren kirjoista, joihin minä en pysty tarttumaan. Tahdon pitää oman kuplani edes jokseenkin sidettävästä maailmasta kasassa ja tämmöisiä ahdistavuuksia en halua lukea. Jostain syystä se, että tämä on fiktiota tekee tarinasta vielä karmivampaa. En osaa edes sanoa miksi, mutta niin se vaan on.


Tiedoksi: Minulla on kolme(!) päivää töitä ja sitten jään kotiin(!) toistaiseksi määrittelemättömäksi ajaksi vauva"lomailemaan". Pää alkaa täyttyä vauva-ajatuksista ja kirjojen tuominen blogiin tuntuu tökkivän. Taistelen kovasti huhtihaasteen pitämisen kanssa. Mutta piakkoin pitäisi olla enemmän aikaa blogille. On niin paljon tätä muutosta elämässä - sitä saattaa ulottua vähän tännekin...

10. huhtikuuta 2011

10 - suosikkiklassikkoni

Tässä:


- Posted using BlogPress from my iPhone

9. huhtikuuta 2011

09 - kirja, josta en ajatellut pitäväni

Minulla ei ole mitään tekemistä tenniksen kanssa, enkä suuresti innostu useinkaan elämänkerroista. Mutta tennislegenda Andre Agassin elämänkerta oli täysin vangitseva. Rakastuneen arvoni voi lukea tästä.




- Posted using BlogPress from my iPhone

8. huhtikuuta 2011

07 - Yliarvostetuin kirja

En oikein haluaisi/osaisi vastata tähän. Tässä joutuu paljastamaan väkisin oman sivistymättömyytensä, kun ei ole tajunnut monenkaan kovin arvostetun kirjailijan kirjoista yhtään mitään tai ei ole vain jaksanut loppuun. Minulla lista on varsin loputon, jos suoraan sanotaan. Kuvittelen aina palaavani näihin ja löytäväni sen hienouden, jonka kirjallisuuskriitikot ja myös monet lukijat ovat löytäneet ajallansa.

Mainitsen nyt muutamia:
Salman Rushdie: Saatanalliset säkeet.
Toni Morrison: Jazz (muistaakseni olen kokeillut myös muita hänen kirjojaan)
Herta Muller: Sydäneläin
Gabriel García Márquez: Sadan vuoden yksinäisyys
Umberto Eco: Ruusun nimi

Voitte kirjoittaa puolustuspuheita näille kirjoille kommenttilaatikkoon. Itsesääliin vaipumisen sijaan voisin vaikka yrittää jotakin noista taas uudelleen...

Löysin muuten kaikenlaisia listoja googlettamalla "most overrated books". Monelta niistä löytyi esim. Da Vinci koodi, Twilight-kirjoja ja Raamattu, mutta myös varsin yllättäviä klassikoita (Humiseva harju, Emma, Taru sormusten herrasta, Kuin surmaisi satakielen jne.)

Tämä huhtikuun haaste on ollut kyllä hieno piristys blogeissa. Hyvää viikonloppua kaikille! Muutama kirja-arvio pitäisi olla tulossa lähipäivinä...

7. huhtikuuta 2011

07 - aliarvostetuin kirja

Hmm. Taidan muuttaa tämän muotoon "kirja, joka ei ole saanut ansaitsemaansa huomiota." Yksi tällainen on aivan mahtava Morten Ramsland: Koiranpää. Kirjoitin tästä joskus näin:
"Jos puhutaan hauskoista sukutarinoista niin tämä on aivan PARAS! Aivan erinomaisen tragikoominen antisankarisukutarina, jonka monet tarinat vievät mukaansa. Tästä ei puutu jännitystä, eikä puutu komiikkaa (nauroin aivan vedet silmissä). Mukaan mahtuu myös traagisia ihmiskohtaloita ja runoutta ja vaikka mitä."

Hulvaton Koiranpää on Ramslandin (s. 1971) läpimurtoteos. Se ilmestyi Tanskassa vuonna 2005 ja sai kiittävät arviot ja suuren määrän lukijoita ja muutamia palkintojakin.

6. huhtikuuta 2011

06 - kirja, joka tekee surulliseksi

Harvoin luen kirjoja, jotka tekisivät VAIN surulliseksi. Aika vähän sellaisia kirjoja onkaan, surullisissa kirjoissa on lähes aina vahva toivon ja valon näkökulma läsnä. En useinkaan pidä kirjoista, jotka menevät "from bad to worse" (poikkeus tähän sääntöön on esim. Tuhat loistavaa aurinkoa, joka oli kuitenkin hyvä kirja). Tietysti on kirjoja, jotka ovat vaan niin huonoja, että meinaa itkettää. Surullisista kirjoista tulee mieleen myös tositarinoita: Tina ja Reko Lundan: Viikkoja, kuukausia, Kluun: Vaimo kävi lääkärissä, Veikko Huovinen: Pojan kuolema, Johanna Ervast: Jäähyväiset Einolle, jotka kaikki kertovat läheisen menettämisestä todella koskettavasti. Näistä Kluunin kirja on oikeastaan romaani, joka nauratti myös kovin. Suosittelen lämpimästi kaikkia, mutta kehoitan varutumaan isolla paketilla nenäliinoja näiden lukemiseen.

Tähän päivän haasteeseen vastaan kuitenkin, että Nuoren Wertherin kärsimykset. Siksi, että se on hieno klassikko (sopii klassikkohaasteeseen). Siksi, että se saa ymmärtämään, että nuori epätoivoinen rakkaus ei ole muuttunut miksikään. Siksi, että onhan se varsin epätoivoinen ja surullinenkin tarina. 
J. W. von Goethe: Nuoren Wertherin kärsimykset (1774)

5. huhtikuuta 2011

Carita Forsgren: Jänistanssi

Carita Forsgren: Jänistanssi
Suomi 2011
270 sivua, Otava

MIKSI?: Olen pitänyt Forsgrenin historiallisista romaaneista, Kolmen kuun kuningatar ja Auringon kehrä. Niihin kannattaa ehdottomasti tutustua.

GENRE: Trilleri

LYHYESTI: Kaikki jänikset eivät ole sitä miltä näyttävät.

FIILIS: Reiluuden nimissä on sanottava, että tämä ei ole minun genreni. Ahdistun helposti jännittyneestä ja pelottavasta tunnelmasta. Romaanin lukee kuitenkin nopeasti ja siihen eläytyy. Nämä ovat kaikki merkkejä ihan onnistuneesta jännitysromaanista.

Kirjassa kerrotaan nuorista aikuisista, heidän ihmissuhteistaan ja salaisuuksistaan. Itse juonesta en halua sanoa mitään, ettei tule paljastettua liikaa. Tihenevä tunnelma luodaan pienillä vinkeillä ja asiat etenevät huonoon suuntaan.

Vaikka kirjan luettavuus on taattua laatua, olin silti pettynyt. Minusta tämä on kovin tavallinen jännityskirja, samaa sarjaa monien psykologis-jännitys-genreen kuuluvien kanssa. Rusakot, niiden piirrokset ja animaatiostudio oli kiva lisä juoneen, mutta lopulta sitäkään ei viety kovin pitkälle. Kirjan ihmiset olivat minulle vähän liian kummallisia ajatuksiltaan ja elämältään. Enkä oikein uskonut tapahtumien kulkuun. Ehkä en vain halua kuvitella, että tuollaisia ihmisiä oikeasti olisi olemassa.

Joissain ikään kuin sivulauseissa esitetyissä ajatuksissa on hienoja helmiä, nämä ovat kirjan parasta antia. Kertojien vaihtelu toimi hyvin ja toki oli aivan pakko saada tietää miten juonen rakennus sujuu loppuun.

Suosittelen toimivana jännitysvälipalana.

TÄHDET:
+ + +

05 - kirja, joka tekee iloiseksi

Yksi suosikki löytyi tähän ylitse muiden (vaikka Nalle Puh olisi sopinut myös tähän). Eli Erlend Loen Supernaiivi saa minut iloiseksi, ja kuuluu niihin erittäin harvoihin kirjoihin, joista en luovu. Nimensä mukaisesti naiivi kirja, joka tiivistyy listoihin, hakkaan ja elämän tarkoitukseen. Osui ja upposi.


"Siitä on pitkä aika, kun olen viimeksi ajatellut palloja. Olen iloinen, että se ajatus juolahti nyt mieleeni. Juuri sellaisia asioita minun pitäisikin ajatella. Niin sitä pitää. Nyt minun vain täytyy löytää pallo. Miten pallo valitaan?

Maailma on täynnä palloja. Niitä käytetään jatkuvasti. Leikeissä ja peleissä ja varmaan muissakin jutuissa. On vain löydettävä se oikea."

4. huhtikuuta 2011

04 - suosikkikirja suosikkisarjasta

Minä nyt vähän muutan tätä, koska Täällä pohjantähden alla pitää lukea kokonaan, kuten monet muutkin trilogiat ja sarjat. Kerron siis muumeista. Joulukuussa kirjoitin Taikatalvesta ja nyt aion julistaa uudeksi suosikkimuumikseni Muumilaakson marraskuun. En ole vielä kirjoittanut siitä, koska pitäisi olla muutakin sanottavaa kuin vain ylisanoja.

3. huhtikuuta 2011

03 - suosikkikirjasarja

En ole lukenut kovinkaan montaa kirjasarjaa, jos lapsena ja nuorena luetut viisikot, tiinat ja annat yms. jätetään laskuista. Viime vuosilta tulee mieleen lähinnä dekkareita, eli Millenium-trilogia, Helena Von Zweigbergkin vankilapappi- sarja ja esim. Mari Jungstedtin Gotlantiin sijoittuvaa sarjaa. Nämä ovat muuten kaikki ruotsalaisia(!) ja ihan lukemisen arvoisia. Twilightit ja Nälkäpelin kaikki kirjat olen lukenut myöskin. Viihdyttäviä ja koukuttavia omassa genressään ovat nämä kaikki.

Suosikkikirjasarjakseni sanoisin kuitenkin Linnan Täällä pohjantähden alla. Se on hieno, eikä selittelyjä kaipaa. Olet onnekas, jos sinulla on se vielä lukematta. Tähän voisin jopa haluta itsekin palata, lukemisesta on nimittäin jo pitkä aika.

Ps. Ina kirjoitti tällä viikolla kirjallisuuden merkkitapauksesta, eli Luolakarhun klaanin päätösosasta. Minulla on aivan samat kokemukset tästä Inan kanssa - tosin olin huomattavasti paljon nuorempi kuin päädyin sarjan pariin (vanhempien pitäisi oikeasti osasta kiinnittää enemmän huomiota siihen mitä lapset lukevat!). Sarjan päätösosa ei juuri nyt kuitenkaantässä elämäntilanteessa huimasti kiinnosta ;)

2. huhtikuuta 2011

02 - enemmän kuin kolmesti luettu kirja

Tämä vaatii selitystä. En lähtökohtaisesti lue kirjoja uudelleen. Koskaan. Tiedän, että ihmiset ovat kovin erilaisia tässä. Minä kuulun sinne äärilaitaan, jossa luettu kirja on luettu, eikä siihen ole tarvetta palata. Mahtava kirja ei ehkä ole niin hyvä enää toisella lukemisella, keskinkertaiset pysyvät keskinkertaisina ja huono tuskin alkaa loistaa toistamisella. Vahvan poikkeuksen sääntöön muodostaa lastenkirjat ja runot, sekä jotkut (harvat) klassikot.

Kirjana, jonka olen lukenut enemmän kuin kolme kertaa mainittakoon Milnen alkuperäinen Winnie-the-Pooh. Siitä riittää iloa ja viisautta aina vaan uudelleen.

1. huhtikuuta 2011

01 - viime vuoden paras kirja

Kanadalaisen Kim Echlin Kadonneet ei mielestäni ole saanut ansaitsemaansa huomiota ja blogisavuja. Tämä oli minulle yksi viime vuoden ehdottomasti mieleenpainuvimpia lukukokemuksia. En tätä lukiessani pitänyt vielä blogia, joten "arvio" on muutama rivi lukupäiväkirjasta (kirjoitusvirheet kaupan päälle): "Aloin lukemaan kirjaa raskaana kansanmurhakuvauksena ja päädyin ahmimaan sen hetkessä ihanan vetoavana rakkaustarinana, naivinakin, mutta niin pysäyttävänä. En tiedä sattuiko kirjan lukeminen juuri oikeaan hetkeen ja tarpeeseen, mutta ihanaa kun joskus käy niin. Minulla ei tätä aloittaessani ollut myöskään minkäänlaista ennakkokäsitystä tai -odotusta kirjasta. Echlinin kirjasta löytyy muitakin arvioita mm.: kirjavinkit, Satu, Kirjasieppo, hs.

Ugh. Taistelen kovasti vastaan haluani kertoa myös muista ihanista kirjoista viime vuonna. Mutta nyt en aio. Listaa löytyy täältä.